Onks mitää eroo?

Jummijammi, vuosi 2k15 saapuu päätökseen, ja niin myös mun eka puoli vuotinen täällä! Aattelin tässä kerätä teille suurimmat erot Jenkkejen, ja Suomen välillä.

  

 Koulu alkaa Suomessa yleensä kello 9 paikkeilla, mutta täällä sinne tallustetaan jo aikasemmin. Itse menen 7.30, ja jossain kouluissa alkaa jo 6.35.

Kouluruoka ei täällä ole siis ilmaista, ja senkin tähden että sä siitä maksat 3 dollaria et edes saa hyvää safkaa. Kuiva kanahamppari, pikkupussi sipsejä, ja banaani on aika perus ateria.

Koulussa läksyt on se pääjuttu. Koe vaikuttaa n.20% arvosanaan, ja loput tulee siitä teitkö, ja palautitko kotiläksyt.

Koulusta tulee siis kauhea määrä läksyjä, jonka takia melkein kaikki jenkit kopio läksyt netistä, jos tahtovat nukkuakkin jossain välissä. Enkä ees heitä läppää.

Koulussa täällä oppilaitten pitää suorittaa matikka, espanja,kemia, yko, ja enkku jotta he voivat saada päästötokarin. Eli heidän ei esim. tarvitse ottaa maantietoa missään vaiheessa. Tämä voi olla yksi syy minkä takia luokkalaiseni kysyi minulta onko Suomi jenkeissä...

High school eli ns. Lukio on täällä itseasissa ennemmänkin meidän ylä-aste. Ja meidän lukio on enemmänkin näiden Collage.

High schoolissa näillä on neljä luokka astetta freshman, sophmore, junior, ja senior. High schoolista valmistaudutaan sinä vuonna kun täytetään 18. 

Kouluun ajetaan omalla autolla tai vanhemmat antavat kyydin. Busseilla kulkevat harvat. Ja voit vain kuvitella ne mukavat ruuhkat kun 2600 oppilasta päräyttää omalla autolla koululle samaan aikaan.

Koulussa urheilujoukkuuet on iso juttu. Melkein kaikki on jossain urheilulajeissa mukana, ja jossei niin sitten teatterissa tai bändissä. Ja jenkit ei paljoa harrasta koulun ulkopuolella, vaan harrastukset tulee koulusta, ja kouluissa on myös klubeja joka lähtöön. 

Välitunnit koulussa on n.7min eli aikaa on vain luokkien vaihtamiseen. 

Koulut ovat todella isoja. Omassani on 2600 opiskeliaa, ja ei ole todellakaan isoimmaista päästä. 

Koulussa ns. High school-spirit on tosi iso. On tosi tärkeetä olla ylpeä omasta koulusta.

Koulussa opettajia ei voi kutsua " Tarskiksi" tai "Kekeksi" silloin kun huvittaa vaan Mrs. ja Mr. ja sukunimi.

Arvoasanoja on vain A, B, C, D, F joista  A ja B ovat hyviä. C on keskiverto, ja D on erittäin huono, ja F on hylätty. 

Ruokakultuuri ei nyt varmaan kenellekkään tule yllärinä. Ulkona syödään paljon. Eikä missään hienoissa rafloissa, vaan pikaruokaa. Sitä pidetään täällä ihan perus hyvänä safkana eikä niinkään herkkuna.

Roskaruokaa saatetaan iisisti syödä aamupalana, tai snackinä koulun jälkeen.

Drive-thru on jenkkejen juttu. Ja sitä käytetään, ja paljon. Monesti ruoka otetaan drive-thrusta, ja auto parkataan ja syödään auton sisällä. En aina ymmärrä mitä järkeä siinä on, haha. Täältä löytyy myös jopa drive-thru apteekkeja.  

Jenkit saavat juoda alkoholia vasta 21-vuotiaana.

Jenkit käyttävät huumeita paljon. On ihan normaalia koulussa mennä vessaan, missä et voi edes haistaa juuri suihkuttamaasi hajuvettä, sillä joku polttaa jointtia viereisessä kopissa. Myös ekstaasi, ja kokaaini on perinteistä bilekamaa.

Meksikolainen ruoka on täällä todella suosittua. Sitä on JOKA PAIKASSA. Urheilutapahtumissa, koulussa, hautajaisissa jne. Oon tainu syödä sitä enemmän kun jenkkisafkaa.

Pannukakkut on jenkeille terveellinen aamiainen.

Jenkit  ei juo paljoa perus kahvia. Yleensä se on jotain starbucks settiä extra kermalla.

Sipsejä syödään joka päivä. Enkä ees valehtele. Mutta ei normi sipsejä, vaan tosi suolaisia nachoja. Joka paikassa, koko ajan.  

Limsa juodaan täällä kun vettä.

Jenkit ei matkusta paljoa ulkomaille. Todella harva on edes poistunut Californian lähettyviltä. 

Jenkit ei puhu paljon kieliä. Omassa koulussa heidän on pakko opiskellä espanjaa, koska täällä on meksikolaisia puolet väestöstä. Mutta muuten kaikki jenkit ovat aivan suu auki kertoessani että osaan puhua suomea, ja englantia ja perään sanoa Jag heter Peter. 

Perheen kanssa vietetään paljon aikaa, ja vanhemmille kerrotaan _kaikki_. Seurustelukumppaneihin, ja kavereihin vaikuttaa paljon vanhempien mielipide.

Perheelle ilmotetaan missä mennään, missä vaiheessa tullaan kotiin. Täällä ei toimi Suomalainen " Lähen nyt, en tiiä millo tuun moro" 

Vapaa-aikaa ei ole paljoa. Läksyt ja urheilu imee paljon, ja monet käy töissä rahoittaakseen jatko-opiskelut, jotka on kalliit. 

Jenkkiläiset ovat sosiaalisia pinnallisella tavalla. Monen kanssa moikataan halaamalla, ja kysellään kuulumiset, ihan ensimmäisen tapaamisen jälkeen, mutta kaverisuhteen syveminen tarvitsee paljon työtä. 

Jenkkiläisten lempilause on " I Love you" ja sitä käytetään jokaiselle jopa ihan ok kaverille.  Taas kun Suomalaiset ottaa 5 vuotta pohdiskellessa uskaltaako sen tokasta parhaalle kaverille. Muutenkin jenkit käyttää paljon lauseita mitä he eivät tarkoita, ihan vain miellyttääkseen toista. Esim. " I would love to hang out with you" ei todellakaan aina tarkoita , että lauseen sanoja haluasi oikeasti hengailla kanssasi. 

Jenkit kertoo hyvin helposti asioita eteenpäin. Ne ei pidä sitä sinänsä juoruiluna. On ihan normaalia kertoa by the way jollekkin sun parhaan kaverin riidasta sen poikaystävän kanssa yksityiskohtia poistamatta. Toisin kun Suomessa asioita pidetään enemmän omana tietonaan.

 Tässä teille päällimäiset erot mitkä mieleen tuli. Laitoin myös windowsmovie makerin laulamaan, ja kasasin videoita parilta tän syksyn reissulta. 

Talk to you soon,
Silja

Häsellystä

Joulukuu on menny tosiaan häseltäessä. Koulussa oli kaikenlaista tapahtumaa, ja viikonloputki oon kyllä kanssa pyyhältäny menemään. 

Joulukuun alussa kävin vierailemassa Mikin luona, joka sopivasti muutti perheensä kanssa asumaan Santa Monicaan. Vitsi kuinka taivaassa olin kun pääsin puhumaan Suomea koko viikonlopun ajan, ja sain syödä ruisleipää! Kierreltii rannalla,Santa Monican keskustassa ja pikasesti myös Los Angelesin keskustaa. Käytiin myös sinä sunnuntaina itsenäisyyspäivän kunniaksi Suomenkielisessä luterilais-kirkossa, joka löytyy Santa Monicasta! Voin kyllä sanoa etten ole ikinä tuntenu itseäni näin isänmaalliseksi kun täällä. Suomi on törkeen hyvä maa, ja oon enemmän kun ylpeä siitä että olen Suomalainen. "Sometimes you have to go far to see near" on mun kohalla siis tosiaan pitänyt paikkaansa. 

Koulussa meillä oli tosiaan finals-kokeet viimessällä viikolla. Ja en voi sanoa muuta kun että voihan jenkit.. Porukka stressas aivan älyttömästä, ja kauhea häsellys koko viikko, ja jo pari viikkoa etukäteen. Tietysti siinä paniikki nous vähän itsellekkin, varsinkin kun ei oo oma kieli kyseessä. No ensimmäinen finals-koe tuli ja ei juma.. 41 monivalintakysymystä, ja saat käyttää internettiä? Ja koko koe ei vaikuta sun numeroon kun 15-20%, ei haloo sanon mä. Ykonkin kokeessa saatiin käyttää muistiinpanoja, ja opettaja kertoi jo kokeen alussa 25 kysymykseen oikean vastauksen.. Voi kun Suomenkin koeviikko ois yhtä mukava.

  Oon tämän Joulukuun aikana huomannut, että jenkit ei tosiaan pelaa pienillä panoksilla jouluvalojen suhteen... Joka talon piha on täynnä valoja, ja koristeita! Pyydän anteeksi kuvien laatua. Iphone 4s kamera ei ole mikään parhain liikkuvasta autosta..

Meillä oli myös yhtenä viikonloppuna vaihtareiden pikkujoulut, ja vitsi että oli kivaa! Oon tosi onnellinen, että mun aluevalvoja ja vaihtari-ryhmä on superjees. Ensi viikolla itseasiassa mennään Los Angelisiin pariksi päiväksi yhessä! 

Ja nyt tää lomalainen lähtee vohveleitten kautta nukkumaan. Öitä babes!

Talk to you soon,

Silja

Thanksgiving-break

Viikko vapaata koulusta, geez tuli kyllä tarpeeseen.. Koko syksyhän täs oltiin menty ilman lomia, vähän ehkä outoa saada viikko vapaaksi marraskuussa kun joululoma alkaa kolmenviikon päästä, mutta jenkit on aina vähän omalaatusia..

 Sunnuntaina suunnattiin perheen kanssa Arizonaan. Monen monen tunnin jälkeen saavuttiin Arizonan Flagstuff-nimiseen kaupunkiin. Syötiin herkullisest pizzat, ja chillattiin ilta hotellilla. 

  Maanantaina aamusta polkastii auto kohti Grand Canyonia, jossa vaellettiin Grand Canyon luonnonpuistossa n. neljä tuntia. Luonto, ja sää oli huikeeta. Ah I fell in love.

 Tiistaina käytiin tutkimasssa luolaa Flagstuffissa. Luola meni syvälle maan alle, ja oli noin 1.3km pitkä. Ja luolan päähän oli pakko tietysti kaivertaa FINLAND, että jokainen erämies tietää what the deal is.

Keskiviikkona käytiin tutustumassa vanhoihin intiaani-koteihin, ja lopulta ajeltiin itsekkin väsyneinä ja minä kipsuna himaan.

Torstaina oli thanksgiving! Syötiin host-momin vanhempien luona iso thanksgiving-dinner. Joka oli hieman samankaltainen kun meijän jouluruoka. Takas tulessa käyttiin ottamassa varaslähtö blackfriday-shoppailuun, ja mentiin illalla kymmenen jälkeen kiertää parit kaupat. Oli hullua nähä kuinka paljon porukkaa oli liikkeillä! Kaupat oli täynnä isoja jonoja, ja omasta mielestä tarjoukset ainenkaan ihan niin hyviä ollut, että oisin itse jonottanut 4h ulkona kun voisin olla syömässä suklaakakkua sisällä. Mutta jenkit on jenkkejä haha. 

 Loppuviikko menikin ihan chillisti kotona! Huomenna takasin kouluun, ja läksyjen kimppuun! 

Talk to you soon,

Silja

Kaunis Newport

Viime viikolla menoa riitti sen verran, että sunnuntaina päättettiin lähteä perheen kanssa host-momin vanhempien vuokraamaan ranta-asuntoon minilomalle.

   Newport nousi kyllä mun uudeksi lemppariksi, koko kaupunki täynnä pieniä ravintolaita, hotelleja, ja taidegalleriota, ja asunnot törkeen hienoja. Ja kaikki aivan meren rannassa.  Newport on vain tunnin päästä meidän kotoa, joten toivonmukaan pääsen tän vuoden aikana useemminkin sinne. Valitettavasti en ottannut yhtään kuvia downtownista, mutta jos harkitsette joskus Kalifornia-lomaa niin Newport on aika sika jees. Lomakylä missä me vietettiin yö oli tosi kelpo mesta. Maanantai-aamuna suunnattiin ekana altaalle, josta lounaan jälkeen jatkettiin rannalle, missä oltiin iltaan asti.

Rannan jalkee nälkä oli huutava, ja mentiin mun host-momin lempipaikkaan syömään.

Ja tästä Ruby's-raflasta tuli mun lemppari myös Paikka oli super söpö, ja ruoka oli ennemmän kun hyvää.

Mutta nyt tää tyttö on thanksgiving-lomalla,wuhuu! Ja huomenna meijan familyn auto lähtee kohti Arizonaa. Nauttikaa teijän lumesta, meitsi paistattelee viel auringossa! 

Talk to you soon, 

Silja