Parin viikon häppeningit

Hei te rakkaat Suomessa, lokakuu on pyyhältäny kauheeta vauhtia.. Mitään arjesta poikkeavaa en ole paljoa kerennyt tekämään, mutta tässä teille parin viime viikon highlightit, haha. 

  Toissa viikonloppuna koitti odotettu Homecoming. Homecoming-tanssit on jokavuotinen tapahtuma kouluun palaamisen kunniaksi. Mitä lähemmäksi homecoming tuli sitä enemmän koulussa alettiin näkemään isompia, ja erikoisempia tyylejä pyytää tyttöjä deiteiksi. Kylttejä näkyi melkei joka lunch-tauolla, ja välitunneilla. Jotkut jefu-pelaajat pyytivät tyttöjä isojen kylttejän kanssa väliajalla megafoniin huutaen, ja jotkut pojat pyysivät  laulaen tytöille ruokalassa kukkakimppujen kanssa.  Itsehän tulin pyydetyksi koulun järjestyksenvalvojien toimistossa kylttejen ja kukkien kanssa. Pieni paniikki kieltämättä iski kun vartijat haki kesken tunnin, ja kysellen mitä tein edellisenä päivänä.  

 Homecoming oli Disneylandissä pienellä klubilla. Paikka oli huikee. Kolmikerroksinen täynnä pokeripöytiä, cocktail-herkkuja, ja juomia. Itse kyllä vietin koko illan tanssi-lattialla, ja voin kyllä sanoa että meno on vähä korkeemalla levelillä kun joutsan lukion pikkujouluissa, haha. 

 

Koska halloween lähestyy, käytiin kavereiden kanssa yksi ilta Pumpkin Patchissä. Pumpkin Patch on paikka missä on labyrinttejä, seinäkiipeilyä, kurpitsojen kaiverrusta, eläimiä, ruokaa ja kaikkea muuta tekemistä halloween teemaan ja syksyyn liittyen. 

Lauantaina lähettiin teatteriporukan kanssa nice and early kohti Los Angelesiä.  Californian high school teatteriliittolla oli Fall-festival niminen tapahtuma. Ollaan tässä pari kuukautta työskennelty pienporukoissa omaa esitystä kyseiselle Fall-festeille, jossa kisattiin eri koulujen kanssa. Mun porukka oli meet my crazy family- sarjassa, ja esitettiin kohtaus näytelmästä joka kertoo neljän sisaruksen elämästä. Koko fall-festivaileilla oli sääntönä ettei saanut olla asusteita, ja muuta reksiviitta kuin neljä tuolia. Mun porukka pääsi tokalle kierrokselle, kunnes meidät pudotettiin, mutta osa meijän luokasta pääsi semi-finaaleihin, ja pari selvitti tiensä siitä finaaleihin asti myös. Oli hullua nähä niin taidokasta porukkaa, ja oon varma että näin tulevan Beyoncen, ja pari John Deppiä siinä sivussa. 

Talk to you soon, 

Silja

September

Ja sinne vierähti toinenkin kuukausi. Huhhuh fiilis on vähän vieläkin, että oon ensimmäistä viikkoa täällä. Tosin nykyään ihan joka asia ei tunnu kulttuurielämykseltä, ja joihinkin asioihin alkaa jo tottumaan. 

 Syyskuu ei kyllä tosiaan tuntunu samalta syyskuulta kun Suomessa. Yksi sadepäivä koko kuukautena, ja muuten mentiin +30.  Ja jos lämpö menee sattumoisin +25 tai alle, koulu on täynnä ihmisiä joilla on villapaidat päällä, ja starbuckslatet kädessä. Toisinkun Suomessa oltaisiin shortsit ja toppi päällä, haha. 

 Kahdet ensimmäiset Cross Country-kisat  on nyt mullakin takana. Ensimmäisen kisan juoksin Junior Varsityssä, ja selvisin maaliin meijän joukkueesta ensimmäisenä, joka antoi mulle mahdollisuuden juosta seuraavan kisan edustusjoukkueessa eli Varisityssä. Varisity-kisasta sain kaulaani jopa mitallin, koska meijän joukkue sai pronssia yhteisajasta.

 Kisoissa juostaan siis 3mailia, joka on n.4.8km maastossa. Kisat on tosi iso tapahtuma, joissa melkein joka sarjassa on aina n.80-150 juoksijaa. Ennen kisoja edellisenä iltana ollaan pidetty joukkueen kanssa tankkaus-iltoja, joissa vedetään ruokaa täydellä sydämmellä. Ja yleensä kisan jälkeen istutaan yhdessä burgerilla.

Kävin myös Syyskuussa tsiigaamassa pari siistiä mestaa! Yks niistä oli Knott's Scary Farm, joka on siis iso teemahuvipuisto. Ja teemanahan on kauhu, ja panostusta ei puutu. Huvipuisto on jätti iso, joka on täynnä näyttelijöitä pukeutuneenan erillaisiksi hahmoiksi, jotka oikeasti eläytyvät työhönsä.

Itsehän kerkesin olemaan porttejen sisässä varmaankin minuutin kunnes yritin itkukurkussa eksyttää kirveellä varustettua zombieta. Huvipuistossa on myös paljon erillaisia labyrinttejä, jotka ovat eriteemoissa. Labyrintit ovat täynnä näyttelijöitä, joiden työ on järjestää sinulle elinikäset traumat, joten yritäppä siinä paniikissa kun mielisairaalan lääkäri jahtaa sinua pyörätuolin ja sahan kanssa niin löytää tiesi ulos. Itku oli lähellä monessa tilanteessa. Eikä tilannetta auta se, että huvipuisto on auki vain pimeän aikaan. Huvipuisto oli myös täynnä vuoristoratoja, ruokapaikkoja ja kauppoja. Vietettiin siis muitten vaihto-oppilaitten ja alue-valvojien kanssa huikeen hauska ilta. 

Kävin myös viime viikolla Pieology nimisessä paikassa syömässä. Ja voin sanoo että ehdoton lemppari.  Idea sama kun subwayssä mutta voit päättää niin paljon päällysteitä pitsaasi kun haluat samalla hinnalla. Ja jälkiruuaksi käytiin hakee jäätelöä!

Siinä suurimmat kuulumiset. Nauttikaa teijän syksystä Suomessa! 

Talk to you soon,

Silja