Päiviä täällä on kulunu jo yli 200.. Koti-ikävän kanssa en ole kauhean paljon joutunut aikaa viettämään, mutta oh lord, kun sosiaalinen mediani täyttyi penkkaripäivä, ja wanhojenpäivä kuvista.. Hetken jopa kyseenalaistin miksi mun piti pyllyni tänne raahata.
Varsinkin aluksi kulttuurishokki oli aika iso. Kaikki ihmiset tuntemattomia, perhe aivan eri plaanelta kun minä, ja koulu aivan törkeän iso laitos. Nyt kaikkeen on jo alkanut hyvin tottumaan. Mutta silti on mielessä pari asiaa, mitä mä ikävöin..
Ikävöin mun perhettä. Tää ei nyt varmaan mikään iso yllärri ollut haha, mutta on hullua miten paljon ikävöi omaa kotia, ja perhettä. Niinkin yksinkertaisia asiota, kun kahvin juomista mutsin kanssa koulun jälkeen keittiön pöydän ääressä.
Uudessa perheessä asuminen, ja varsinkin huoneen jakaminen jonkun toisen kanssa on ollut isoin haaste. Yhtäkkiä syöt ihan erillaista ruokaa, ja menet kirkkoon sunnuntaina 3 tunniksi. Pikkusiskon rooli vaihtui mulla isosiskon rooliin, ja yhtäkkiä omaa rauhaa ei löytynykkään mistään muualta kuin vessasta haha.
Ikävöin ruokaa. Vaikka oonkin roskaruuan ystävä, niin liika on liikaa.. Minä sain host-perheekseni perheen, joka nauttii kananuggettejen, sipsejen, pastan, ja juustokastikkeiden syömisestä enemmän kuin minä rakastan Justin Bieberiä. Mac&Cheese, ja papujuusto-burritot ovat meillä joka viikkoinen ateria. Välillä käy mielessä että nyt kun pääsis ees syömään suomalalsta kouluruokaa, oisin onnellinen. Puhumattakaan sitä onnenkyyneleitten määrää kun mummon karjalanpaisti, ja perunat löytyisi lautaiselta.
Ikävöin kahvia. Tää tuntuu vähä hölmöltä, mut yks vaikkeimmista asioista minkä kanssa oon täällä paininut, on ollu ettei mun host-perhe hyväksy kahvinjuomista uskonnollisista syistä. Ei cheez mikä päänsärky oli ekan viikon aikana kun kahvia kulu Suomessa noin 5 kuppia päivässä, ja täällä ei enää aamua alotettukkaan sillä.. Joten aina kun oon kavereiden kanssa liikenteessä, tää tyttö on starbuckissa, ja sanoo heipat rahoille.
Ikävöin kavereita. Ei jessus, miten paljon voi ikävöidä näitä nulikoita. Vaikken teihin jokaiseen pidä yhteyttä jatkuvasti, se ei tarkota ettetkö mun mielessä ois poikennu. Täällä ollessani oon oppinu arvostamaan ihan sikana mun kavereita Suomessa. Vitsi, te ootte huikeita tyyppejä, kuinka siunattu tämmönenki rääkyvä hölmö on. Ikävöin niitä tylsiä perjantai-iltoja absilla, tai perinteisiä kahvihetkiä Matin tai meijän keittiön pöydässä. Ikävöin tyttöjen-iltoja, tai niitä iltoja kun veny pitkäks, ja kun kalpeena mentiin marmaan syömään seuraavana aamuna haha. En tiedä voinko ikinä kiittää tarpeeksi sitä, kun te järjestitte mulle läksiäset. Vaikka tipputtelinkin kyyneleitä onnen, ja surun puolesta haha. Oon kiitollinen mun tytöistä Suomessa, joihin voin luottaa aina, ja oon kiitollinen mun pojista, jotka tekee mun elämästä paljon hauskemman. Ikävöin siis teitä kaikkia, enkä ees valehtele.
Siinä ne päällimäiset! Nyt on mun aika kaivautua peiton alle, sillä herätys on taas jo 5.00 aamulla... Hyvää viikkoa teille murut!
-Silja-
